Oon aina nauttinut musiikista erityisen paljon.
Ajattelin itsekseni, ehkä jopa syvemmin kuin kaikki muut.
Olin noin 10-vuotias, ku kuulin ensimmäisen kerran jenkkiräppiä.
Rakastuin siihen. En edes tiennyt, mitä sanat tarkoittivat.
Se tyyli. Se voima. Se agressiivisuus. Se kieli. Itsevarmuus.
Kuuntelin Rihannaa. Kuuntelin Bob Marleya.
Kuuntelin Tupacia. Ja monia muita.
Ensin räppäsin biisin päälle.
Sitten aloin tanssia kävellessäni musiikin tahtiin.
Tai tanssin peilin edessä.
Katsoin ikkunasta ulos. Laulaen.
Kuvittelin olevani musiikkivideossa tai lavalla.
Pikkuhiljaa kirjoitin ajatuksia vihkoon.
Biisejä. Runoja. Mietin kaupan jonossa sanoja.
Jätin taiteen sivuun.
Tiesin aina pitäväni siitä enemmän kuin mistään muusta.
Nyt on aika nostaa rakkauteni esille.
- Gada